Suomalaisessa kylässä asuminen tarkoittaa sitä, että luonto on lähin kumppani. Älä
nyt kuvittele mitään liian hienoa – kyse on enemmän jokapäiväisestä yhteydestä. Useimmilla
kyläläisillä on pieniä puutarhoja, joissa he kasvattavat perunoita, porkkanoita ja marjoja. On
ilo poimia tuoretuotteita illalliseksi tai leipoa perinteinen marjapiirakka.
Talvella elämä hidastuu, mutta aina on jotain tekemistä. Ihmiset lähtevät pilkkimään, hiihtämään
tai yksinkertaisesti kävelemään lumisilla poluilla. Siinä on hiljainen rytmi, kuten keskustelu
vuodenaikojen kanssa. Täältä et löydä äänekkäitä juhlia tai mahtavia juhlia, mutta
yksinkertaiset hetket, kuten takkatulen ääressä ystävien kanssa istuminen, jäävät mieleesi.
Kun ajattelet pieniä kyliä, ensimmäisenä mieleen tuleva asia saattaa olla niiden
läheiset yhteisöt, eikö niin? Suomalaiset kylät eivät eroa toisistaan. Kaikki tuntevat kaikki,
ja aina on tunne, että autetaan toisiaan. Esimerkiksi monissa kylissä paikalliset järjestävät
talkoot-tapahtumia, jotka ovat yhteisötyö tapahtumia.
Se voi olla
jonkun navetan
korjaamista tai yhteisen polun raivaamista. Nämä tapahtumat eivät koske vain työtä – ne ovat
myös sosiaalisia tapaamisia, joissa ihmiset jakavat ruokaa, kahvia ja nauravat.
Näiden yhteisöjen kauneus piilee niiden hiljaisessa vahvuudessa. Ihmiset eivät kehuskele tai
esittele; sen sijaan he ovat ylpeitä vaatimattomasta mutta merkityksellisestä elämäntavastaan.
Voi, emme voi ohittaa saunaa. Se on käytännössä suomalaisen elämän sielu,
pienimmässäkin kylässä. Monilla perheillä on oma sauna, usein järven tai puron rannalla. Kyse ei
ole vain lämmittämisestä tai puhtaasta – se on tapa rentoutua ja olla yhteydessä muihin.
Kyläläiset kokoontuvat usein saunaan jakamaan tarinoita, ratkaisemaan ongelmia tai vain istumaan
hiljaisuudessa. Ja kyllä, ihmiset hyppäävät jäiseen veteen saunan jälkeen, jopa pakkasella.
Kuulostaa hullulta, eikö? Mutta he vannovat, että se on virkistävää. Saatat tuntea houkutusta
kokeilla sitä, jos vierailet.
Suomalaiset kylät pitävät kiinni perinteistä kauneimmalla tavalla. Monet näistä
tavoista pyörivät vuodenaikojen ympärillä. Esimerkiksi juhannusjuhlat ovat valtavia, jopa
pienissä yhteisöissä. Kyläläiset sytyttävät kokoja, laulavat lauluja ja tanssivat myöhään yöhön.
Se on heidän tapansa juhlia loputonta päivänvaloa.
Sittin on leipominen perrine. Kylillä on omat reseptinsä ruisleipää, kanelipullia ja
karjalanpiirakkaa (herkullinen sienipiirakka). Voit usein haistaa tuoreen leivän tuoksun jonkun
keittiöstä – se on kuin sanaton kutsu pysähtyä juttelemaan.
Elämä Suomen kylissä ei ole kiireistä. Ihmiset käyttävät aikansa kaikkeen, olipa
kyseessä aidan korjaaminen tai kahvin keittäminen. Ei ole pakkomielle määräaikoja tai jatkuvaa
melua kohtaan. Sen sijaan he keskittyvät tekemään asiat oikein ja nauttimaan prosessista.
Kuulin kerran jonkun sanovan: "Kylässämme emme laske päiviä; annamme päiville arvoa." Se on niin
hieno tapa kuvata sitä. Tämä hitaampi tahti ei tarkoita, että elämä olisi tylsää. Se vain antaa
ihmisille tilaa nauttia pienistä iloista, kuten lintujen katselusta, tuulen kuuntelusta tai
iltapäivän kalastuksesta.
Älä ajattele hetkeäkään, että nämä kylät ovat jumissa menneisyydessä. Monissa on
nopea internetyhteys, paikalliset kirjastot ja jopa yhteistyötilat etätyöntekijöille. Se on kuin
täydellinen sekoitus vanhoja perinteitä ja moderneja mukavuuksia.
Myös nuoret perheet muuttavat takaisin kylille edullinen asuminen ja mahdollisuus kasvattaa
lapsensa rauhallisessa luonnonympäristössä. Näiden alueiden koulut ovat pieniä, mutta
erinomaisia, ja lapset kasvavat oppien paitsi akateemisia, myös käytännön taitoja, kuten
kalastusta ja askartelu taitoja.
Puhutaanpa joistakin todellisista Suomen kylistä, jotka kuvastavat sitä viehätystä ja yksinkertaisuutta, josta olemme jutelleet. Vaikka on olemassa lukemattomia pieniä yhteisöjä, joihin kannattaa tutustua, tässä on muutamia, jotka erottuvat joukosta:
